Viimeinen blogikirjoitukseni herätti yllättävän paljon palautetta ja huomiota, olin aidosti innostunut palautteesta jossa moni sanoi kokeneensa saman asian, kiittäen samalla asian esille tuomista. Asia on minua itseäni hiertänyt jo tovin kun olen törmännyt kerta toisensa jälkeen typeristä täysin asiattomiin kommentteihin liittyen siihen mitä teen. Tai viimeistään joku ihana media keksii tavan arvostella myyntityötä jossa ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan aikaan ja elämään työn suhteen. Voiko sellaista olla? No hitto miksi ei voisi? Kuka on määritellyt, että 8-16 toimistolla omalla paikalla istumassa puhelin kourassa on ainoa oikea tapa tehdä työtä??? Palatakseni näihin kommentteihin mitä olen saanut urani aikana;  Kotimyynti tarvitsee lääninhallituksen luvan, tuotteet on ylihintaista paskaa, ja ylipäätään ne ei voi olla hyviä kun niitä ei myydä cittarissa.

Onneksi nykykulttuuri täydessä annissaan ja matariaaliähkyssään tarjoaa vaihtoehtoja, mitään kun ei ole pakko ostaa.

Pureudun nyt vielä kerran aiheeseen, koska edellisessä sivusin sitä aika pintapuolisesti sekä tietysti sen jälkeinen palaute herätti lisää ihmetystä ja juttuja, joita haluan ehkä käsitellä. Ylipäätään haluan nostaa pöydälle sen, kuka on sanomaan mitä on työtä, mikä työ tekee ihmisen.

Eikös ole pääasia että ihminen tekee työtä ja maksaa veronsa? Näin luulisi mutta ei. Se, että toisella menee paremmin, perussuomalainen juntti vetää herneet nenään. "ai, myyt jotain hitoa kapseleita, lehtiä, maalaat jne" ja tuhahtelet samalla silmiäsi pyöritellen. Kyllähän sun kaupan kassana pitäisi olla samassa tilanteessa, menossa kohti menestystä. Kateus. Uskomatonta, että aikuinen ihminen vielä jaksaa ulista muiden jutuista, hiekkalaatikolle olisi luullut jäävän tää " Kallella on uudempi lapio kuin mulla".

Paitsi joo, toinen ihana ihmetyksen aihe on toki, jos olet vaikkapa lehdenjakaja, siivooja tai vaikka suoramyynnin/verkostomarkkinoinnin konsultti. Ah, sitä arvostusta mikä suorastaa valuu toisen henkilön saatesanoista ja siitä ihmetyksen määrästä kun toinen yrittää aivoissaan toteuttaa yhtälöä "tuo ihminen on onnellinen mutta tekee noin paskaa duunia, ei se tuu ikinä pärjää, jo on tyhmä".

Se on vaan niin, että jokainen saa tehdä mitä haluaa. Jokainen voi saavuttaa sen mitä haluaa. Jokainen euro on ansaittavissa. Jos itse tuntiliksalaisena päivästä toiseen tyydyt tekemään samaa hommaa, niin jos et muuta tahdo niin älä nyt sitten torppaa muiden unelmia olla se menestyjä. Miksi se olisi sinulta pois?

Moni ihminen yrittäjäksi lähtiessään on törmännyt sanaan kateus. Vähätellään, arvostellaan tuotteita tai palvelua ja pyöritellään silmiä. Vielä vähemmän ainakaan asiakkaaksi ryhdytään. "herttinen, sehän tienaa mun rahoilla ja saattaa hupsista saatana menestyä". Eihän se sovi. Siitä voi tulla rikkaampi kuin susta. HUI!  Toinen jännä juttu on, että yrittäjät eivät maksa veroja ja me jotenkin eletään kivassa menestyskuplassa. VOIKUN SE OLISI NIIN! Mutta ei hätää, meillä verottaja pitää huolen, että me maksetaan verot, jopa etukäteen ja sitten mietitään seuraava vuosi, että niilläkin rahoilla olisi voinut jos ostaa ruokaa jotka on siellä turhaan kun tilinpäätös näyttääkin miinusta. Sä maksat palkkalaisena siitä mitä tienaat. Kätevää, eikös? Yrittäjällä toki on kaikenlaisia muitakin juttuja, mutta yleensä kun koitat puolustella että mihin kaikkeen yrittäjän rahat menee ennekuin se ruoka saadaan pöytään, tulee lause " pakko ei ole olla yrittäjä jos se on noin vaikeeta". Niimpä. yrittäjänä työllistän itseni, ehkä pari muutakin, mutta nähtävästi olisi näppärämpää olla vaan sossun asiakas kun tuntuu että yrittäjyys on rikollisuuteen verratvissa oleva asia. Miksi?

Jos vastapuoli nielee vielä jotenkin sen, että olet yksityisyrittäjä, niin kuten aikaisemmin mainitsin, usein nikottelun saa aikaiseksi mitä myyt. Herranjumala; se myy jotain mitä ei löydy cittarista tai prismasta. Apua! Sehän selkeesti meinaa ylihintaa, ja vähintään huijausta. Tai ei, sä vaan vähän räpsytät kameraa, painat muutaman kerran enteriä kun teet kotisivuja tai vähän vesiväreillä vetelet viivoja. Sä haluat vielä rahaa siitä " vaivasta"?????

Tästä pääsen lemppariaiheeseeni eli verkostomarkkinointiin. Jokaisella tuntuu olevan mielikuva siitä, ja hyvin vahvat faktat. Hyvä niin, sulla on sentään joku käsitys, ettei asia tuu ihan uutena että tälläinenkin ala on. Jos sua inhottaa, niin kerro miten se eroaa noista yllämainituista aloista, työtä tääkin on?

Miikkareita myydään kotikutsuilla ja se on ihan jees. Myyppä vaikka meikkejä, pesuaineita, keittiötarvikkeita, terveysjuttuja niin heti menee herne nenään. Mainitsin viimeksi että miten esim meikkiosaston myyjä erottuu tavallisesta kotiäidistä joka myy meikkejä kotikutsuilla? Saat näprää ihan rauhassa, kokeilla ajan kanssa sekä saat henkilökohatista palvelua puhelimitse tai sähköpostitse ostoksen jälkeen. Mikä vika? Musta tää on PALVELUA! Sen kaiken kruunaa sekin, että sulla on yleensä pidempi takuu vaihtoon tai palautukseen tuotteella vaikka olisit kokeillut sitä. Vai, ootko saanut Prismasta ostetulle muovikulholle iänikuisen takuun? Saatko sä henkilökohtaista palvelua ostopäätöksen jälkeen?

Kauheeta se on,että ystävä suosittelee jotain tuotetta jonka on itse kokenut hyväksi. Pss, mä kerron sulle salaisuuden; sä teet sitä samaa ite ihan joka päivä. Siitä hyötyy vaan se yritys, et sä. Sä kerrot facebookissa että kuinka kivan huulivoiteen sä ostit, tai paidan hyvän palvelun kera. Sä fanitat erilaisia yrityksiä ja jaat niiden päivityksiä jopa ilman pyyntöä. Asia leviää, sä et vaan saa siitä mitään. Miten sun kaveri eroaa siitä yrityksestä siis kun et voi kaveria kuunnella, edes kuunnella?

Ainoa, mikä on, markkinoille mahtuu jonkinlaista yrittäjää. Se on myös tällä alalla harmillista koska yks mätä omena tuhoaa koko sadon. Suoramyynnin/verkostomarkkinoinnin tavoite on myydä tuotteita suoraan asiakkaalle eikä rekrytä joka ikinen vastaantuleva. Itse henkilökohatisesti en arvosta yrityksiä tällä saralla joiden pääperiaate on rekryyminen. Ei hätää, mäkään en sitä tee jos harkitset jotain multa ostavasi;) Mutta myös ihan lainsäädäntö Suomessa sanoo, että niin ei saa olla. Kun Suomessa ollaan, voit huoletta uskoa, että täällä ei yksikään pärjää jos ei ole puhtaat jauhot pussissa. Tiedämmehän Suomen olevan yhdistysten luvattu maa, myös lakien, säännösten maa...ja aina voi tarkistaa että kuuluuko yritys Suomen suoramarkkinointiliittoon. Se takaa sen, että reilulla pelillä toimitaan alalla.

Mistä tietää että tuote on hyvä kun se myydään tätä kautta? No mistäs sä tiedät vaikka cittarinkaan tuotteista ilman kun kokeilet? Ainakin mä uskon tuotteisiin joita ystävät kehuu. Jokainen joka myy tuotteita, kokeilee niitä itsekkin. On ehkä alkujaan sitten ollut käyttäjä ja halunnut lisätuloa arkeen ja alkanut niitä suosittelemaan ystäville? Kysyn, koska tässä kohtaa moni kavahtaa; MITÄ VIKAA SIINÄ? Moni opiskelija, kotiäiti tekee näitä, osa menestyy ja osa ei. .........Kyse on taidoista myöskin, ihan yhtä lailla kun ei meistä kaikista kylmiltään ole lentäjiksi. Se, että et menesty harvemmin johtuu että tuote on paska tms. Se on enemmän kii ihan itestä. Ja siitä että jaksaa yrittää enemmän kuin viikon. Se ei kerro alasta tai sen vaarallisuudesta mitään. Jos joku sulle lupaa kuukaudessa miljoonakämpän, niin onhan se mahdollista. Silloin sä teet vaan duunia ihan hitosti, kun mikään ei tässä maailmassa tuu ilmaiseksi. Luuletko Bill Gatesin tulleen rikkaaksi ihan vaan paskalla käydessään?

Jokainen on aloittanut jossain vaiheessa tyhjästä. Musta on hiton hienoa, että jaksaa yrittää ja menestyy, vaikka niin että tulee toimeen, tai pystyy työllistää toisia satoja ihmisiä... mitä sitten millä tavoin? Suoramyynti esim antaa yleensä täysin veloituksetta aloittaa työn. Ei varastointikuluja, ei kuluja liiketilasta. Työmääräsi kertoo paljonko tienaat. Ja maksat veroja kuten muutkin kuolevaiset. Voin kertoa kokemuksesta että kun lähdin omaa yritystä vuosia sitten luotsaa kestovaipoilla, ihan yhtä kovaa duunia se oli kuin myymällä vaatteita tai tuppereita; en yhdellekkään tunnille voinut laskea liksaa työläisen tavoin alkuun. Mutta se että onnistut, saat asiakkaan ja asiakkaalle tuotteen josta on apua, on suurin kiitos. Ja se tarkoittaa että eteenpäin pääsee, tulee toinen, kolmas,,,,Sanon, ettei yksikään yrittäjä pysty hetkeen laskemaan tunnilleen palkkaa, on kyse sitten mistä tahansa tuotteesta tai myyntitavasta.

Mä en usko kliseisiin missään työssä mutta olen omin silmin nähnyt menestyviä ihmisiä. Ne haluaa aidosti pärjää ja tarjoaa toki sitä mahdollisuutta muillekkin. Ne ns. työllistää ihmisiä, ihan yhtä lailla palkallisena sunkin pomos tienaa susta. Ostamalla aina joku muu hyöytyy sun rahasta. Mikä olisi sen kivempaa kuin että se menee sun ystävälle joka vastineeksi tarjoaa sulle oikeasti jotain hyvää?

Ps. Lupasin mainostaa blogissani, plus kokemusta alalta löytyy; Olen aloittanut Oriflamen parissa, siirtynyt siitä Vaatteiden tuote-esittelijäksi (Tinttu.com) jonka ohella myös Tupperin kotikutsumyynti on lähellä sydäntä. Lisäksi verkkokauppani heikunkeikun.fi pyörii tiukasti mukana.

Sydämeni on auki kaikelle uudelle ja hyvälle, josta vaan itse saan avun ja ilon elämään, ehkäpä muutaman euronkin;)

Tää kesä on ollut itse asiassa toinen jolloin en oo lomaillut, tai on lomailtu muutamana päivänä viikossa. Lomailuun ei ole varaa, mutta kiitollisuutta oon saanut kokea siitä, että mun työtä voi tedhä vaikka mökillä. Mökiltä on myös työpaikalle lyhyt matka, joten ollaan voitu hyvin lomailla samalla koko poppoo, skiditkin kun on heinäkuun päiväkodista lomilla.

Oon tähän kesään herännyt jotenkin tosi myöhään. Aikaisemmin oman firman aikataulut on ollut sellaisia, että heinäkuussa on jo saanut miettiä joulua. Absurdia suorastaan. Tää vuosi ei ole kuin koitettu olla hengissä ja pystyssä, kun viime vuonna alkoi tuntumaan että kaatuu jos yrittää liian kauas katsella. Hyvin tää on näinkin mennyt. Toki toimeliaalle ihmiselle on ollut tuskaista vaan samaa ratasta pyörittää, uuteen ja innovatiivisuuteen kun ei rahkeet riitä. Ihan siksikin, että projekteja on ollut niin paljon, ettei yksittäisen asian pohtimiseen oo ollut juurikaan aikaa.

Siitä mä olenkin päässyt pohdintaan, että pitäisikö enemmän keskittyy yhteen asiaan ja saattaa se kunnialla eteenpäin? Kärsiikö jos käy soveltaa vähän siellä täällä koko ajan?

Mä en tiedä. Levoton sielu kun olen, mulla on aina tuhat projektia. Innostun tähdenlentoakin nopeammin mutta hautaan yhtä nopeasti asiat jotka ei toimikkaan. Välillä se turhauttaa kun se antaa kuvan, että mä en osaa tehdä mitään, koska mikään ei mene eteenpäin vaan jää roikkumaan aina. Ehkä en oo löytänyt sitä juttua siitä huolimatta että koen sen omaksi jutuksi?

Toisaalta, onko se oikeasti vaan hyvä juttu, että ei ainakaan jää paikoilleen ja odota kuuta taivaalta? Voi ainakin todeta koittaneensa. Yrittäneensä kaiken?

Mä oon tän kesän aikana yrittänyt pysähtyy ja miettiä, mikä on mun juttu ja mitä mä haluan. Oon lukenut ja seuraillut kollegoita todella paljon, ja miettinyt mistä löytää se oma draivi onnistumiseen. Hirveen paljon muuten maailmalla on ihmisiä, joita ihaillen seuraan; uskomatonta työtä vuosien ajan, edistymistä ja pettymyksistä huolimatta tahtoa mennä eteenpäin. On kyse sitten mistä vaan mitä myy. Se onkin muuten hassua, mihin olen  tässäkin asiassa viime aikoina törmännyt. Mitä ihminen myy? Tai lähinnä näin; mitä ihminen saisi myydä -ilman että' se koitetaan tyrmää kuspääks ja rahojen viejäks?

Facebook, on oiva paikka ns.kasvottomasti huudella mielipiteitään. Tuntuu, että kaikki muu yrittäminen on turhaa paitsi se mitä itse huutelijana tekee. Ei rahaa voi muka tulla myymällä laihdutukseen soveltuvia tuotteita, meikkejä, purkkeja ja kestovaippoja. Tsiisus, meeppä tyttö oikeisiin töihin myymään oikeita tuotteita" - on lause johon törmää aika usein. Miten Stocmannin hajuvesimyyjä eroaa kotiäidistä joka esittelee naistenillassa hajuvesiä? Kerro mulle se.

Toisin sanoen, kuka sanoo että kaikki Prismassa ja Cittarissa myytävät tuotteet on sellaisia, joita on oikeus myydä? Siksi että suuri keskusliike ostaa ne pilkkahintaan ja myy kalliilla voitolla ne eteenpäin kuluttajalle? Jos joku virkkaa peiton ja pyytää siitä satasen, niin ei, ihan turhake. Menis virkkaa peittojaan oikeisiin töihin, sitten sen voi ostaa kun se on Prisman hyllyssä. Paitsi se on kiinalainen versio joka maksaa 100 kertaa vähemmän..

Monelle verkostomarkkinointi/ kotimyynti tuntuu olevan kiroustakin pahempi asia, mutta todellisuudessa harva oikeasti tietää mitä se on oikeasti. Moni tekee sitä ihan normaalissa elämässään ihan ilmaiseksi huomaamattaan, josta todellakin hyötyy firma silloin. Kukaan ei ymmärrä, että eettisen säännökset noudattava firma tarjoaa monelle lisätuloja, ehkäpä jopa ihan uran. Se on vaan yksi tapa myydä tuotteita. Vai, onko ainoastaan tuote kelvollinen kaappiisi jos sen saat vain hypermarketista? Jos sen saa vaan kotikutsuilta tai tapahtumista, sen täytyy olla ylihinnoiteltu ja kelvoton tuote. Ja vaikka jälleenmyisi ihan kulutustuotteita, niin ei. Ai kauhee, mitä järkeä on myydä lastenvaatteita, huutaa 60-vuotias lapseton mies. Siinäpä yritä hymyissäsuin vaan jatkaa.

Osa tälläisistä puljuista antaa jokaisen yrittää ilman rahallista panostusta, tai muita pakollisia meriittejä kuukausitasolla. Ei varastoa, ei kuluja liiketilasta. Teet työtä silloin kun haluat, ja silloin tulee rahaa. Monelle harrastus, lisätuloja, ilmaisia tuotteita. Uusia ystäviä, oppimista myymisen maailmassa, rohkeutta ja uskoa itseensä. Kyllä, niitä matkojakin tehdään ja ihan oikeasti. Autobonukset, kyllä, ihan oikeita autoja ihan inhimillisillä jutuilla. Tai mitä tahansa myyt, tärkein kriteeri on se,että sä teet oman elannon eteen töitä.

Se joka lupaa että sohvalla maaten tulee rahaa, niin joo; silloin sä otat yhteyttä sossun luukulle. Mikään työ ei ole että rahaa tulee tekemättä kuin viisi minuuttia päivässä töitä. Tähän pätee se sama kuin että viis minuuttia jotain sähkövyötä kun katsot kauniita & rohkeita -kilot karisee ja elämä hymyilee. Pah pah pah.

On surullista todistaa tätä ajattelutapaa, viimeksi viikkoa sitten yrittäessäni pienyrittäjille järjestää omaa tapahtumaa kylällä, sain sellaisen ryöpyn paskaa niskaani, milloin haukuttiin tuotteet, piilomainostajaksi ja samalla tietty johdan ihmisiä harhaan uskottelemalla että joillain kupeilla ja meikeillä voi saada itselleen rahaa, tai että niitä voi asiakas käyttää. Vielä törkeempää; mä yritän järjestää kylän asukkaille kivaa päivää missä viettää aikaansa, tutustua kylän palveluihin ja antaa mahdollisuuden kanssayrittäjille. Ai saakeli, tästä palkkiona sietäisin helvettiin joutua, sen verran kirpaisevia oli kommentit  jotka ideani kirvoitti. Mikä parasta, toiselta yrittäjältä jolla on kokemusta 35vuoden ajalta.

Maailmassa on paljon myyjiä, jotka myy tuotteitaan samalla tavalla kuin verkostomarkkina/kotimyynti-yritykset, mutta niihin ei kiinnitetä juurikaan mitään huomiota, 14vuotta mä sain olla ihan rauhassa myyjänä isossa kaupassa, milloin myin hologrammiremmejä joiden avulla ihmiset luulivat tulevansa 60-vuotiaina balettitanssijoiksi.. Vielä surullisempaa on, että  ihmisillä tuntuu olevan nykyään hirveä kynnys ostaa ystävältä yhtään mitään -hups, sehän voi vaikka menestyä sun rahoilla.;)

Todennäköisesti ei. Se saa ostettua sillä perheelleen ruoat ja jatkaa unelmansa toteuttamista.  Kyl sullekkin varmaan kelpais?

Jännä, miten sitä kirjoittaa monesti kun on vaan valituksen aihetta, pyörii ympyrää tai ihan vaan ei taas elämä maistu. Harvinaisia nää päivät jolloin tuntuu, että taas maailma on valloitusta vaille ja mä teen sen! Hassua, miten helposti lähtee siihen negapaskaan pyörimään ja pitää siitä jöötiä mutta sitten positiiviset hetket taas tuppaa hautautuu johonkin...syvälle. ja niistä ollaan ihan hipihiljaa...

Mä olen pitkästä aikaa ottanut yhden työprojektin alle ja saanut innostusta siihen. Syksyä silmällä pitäen, joudun tekemään päätöksiä ja herättelemään varuiksi asioita uudelleen henkiin ja samalla pitää olemassa olevista huolta että ne toimisi myöhemminkin. Syksy on täysin auki mutta siitä huolimatta mä tunnen että tästä syksystä tulee hyvä, meni miten meni. Kummasti iloa on saanut myös toisen työpojektini kollegan edistyminen omalla sarallaan, asiat menevät isolla pyörällä eteenpäin ja eihän siitä voi olla kuin vaan iloinen ja ylpeä. 

Työt on ollut asia joka on paljon tuottanut murhetta. Pikkuhiljaa sen alle on lyyhistynyt ja tuntunut että happi loppuu. Kun ei ole säännöllistä palkkapäivää, työaikaa tai mitään palkallisen "iloja" ja maailma makaa velkakuopassaan, on tullut lähinnä märisteltyä koko vuosi vaan sitä, että kuinka yrittäminen on perseestä. Onhan se, jos ei tee mitään. Ja vaikka tekisi, niin välillä se ei tuota mitään. Oman haasteensa tuo toki perhe, koti ja välillä tuntuu että pakan pyörittäminen on ollut sellaista vatkausta, että heikkohermoisempaa olisi kauhistuttanut. Varsinkin lopputuloksen näkeminen koska yllätys, se lopputulos ei ole ollut kovin kaunista katseltavaa. Itsestä huolehtiminen on ollut varsin vähäistä, mutta tänään päätin että välillä pitää hoitaa itseään oikein ajan kanssa, siitäpä sitten menin pihalle lukemaan kirjaa ja nauttimaan auringosta (ja riitelevistä naapurin appivanhemmista...).

Mutta eniikeis,  on tää työ tuonut paljon hyvääkin, ja tällä hetkellä hykertelen taas mielissäni ja nään kaiken taas ruusunpunaisten lasien läpi. Kiva fiilis ku naurinkokin paistaa ja tässä pihalla töitä tehdessä tuntuu, että on tää niiiiiiiin mun juttu, siitä huolimatta että on päiviä jolloin naama on hangon keksin sijaan norsun ****lla.

Kuva vuodelta 2008 häämatkalta. Olen todistetusti ollut iloinen;)

”Joo joo, antaa kesän tulla, vielä aikuisuuteen on aikaa. Vielä sadut totta on ja kesä täynnä taikaa. Me aikuisiksi ehditään kyllä kasvaa myöhemminkin. Vielä leikkiä tahdomme hetkisen - tai ehkä kauemminkin.”

Voi sitä lapsuutta. Elämä kaikkinensa oli sadunhohtoista, hyvin kerkesi pysähtymään ja ihmettelemään ympärillä olevaa elämää. Suurimmat kriisit olivat ehkä ne hampaanpesut tai aikaiset nukkumaanmenot. Vähän vanhempana ehkä jonain iltana nukuttiin kyynelten keskellä itsemme uneen kun ei se naapurin poika sanonutkaan moi, eikä edes jäänyt kuuntelemaan oliko sulla ehkä jotain sydämmellä. Aikuisen kynnyksellä elämä oli auki, kaikki oli uutta ja mahtavaa. Ei paljon mietitty tai pohdittu, mentiin ja tultiin miten haluttiin -aina oli huominen. Aina selvitään, antaa mennä vaan. (okei, ei se ihan näin helppoa ollut, mutta ei sen murehtiminen tuo mitään, joten mennään tällä ajatuskululla eteenpäin;))

Mihin on kadonnut ne huolettomat ajat ja vuodet? Miksi vanhetessaan kadottaa luontaisen kyvyn nauttia ja olla murehtimasta asioista jotka eivät oikeasti venettä tai maailmaa kaada? Milloin lakkasi kyky hymyillä ja olla toiselle kiltti? Milloin lakattiin itkemästä onnesta, nykyään itkemisen taito vaatii paljon rohkeutta, koska kukapa aikuinen enää itkee? Koska pitää olla vahva aikuinen, esimerkillinen ja turvallinen. Pärjätä maailmassa.

Päätin joskus, että musta ei tuu ikinä aikuista. Mutta tästä päätöksestä huolimatta, olen aikuinen ja  kannan aikuisten murheita. Kiirehdin, juoksen, väsyn ja turhaudun. Vaikka kuinka yrittää, tuntuu että aikuisen elämä ei ole mukavaa. Vastuu itsestä, toisista. Vastuu ihan kaikesta.  Elämä vie suuntaan, jossa on yhä vähemmän vaihtoehtoja joihin vaikuttaa. Vielä vähemmän aikaa hymyillä auringon kanssa kilpaa, ihmetellä sateen jälkeen asfaltille kierineitä matoja, juosta metsässä, kiipeillä puissa...

Asenne. Sepä juuri. Ei kukaan ole oikeasti kadottanut lapsellisuuttaan tai lastaan sisällään. Me vaan unohdamme sen.

Vietin taas tovin mökillä hyvän ystävän ja kekaroiden kanssa, ja paljon kerettiin parantaa maailmaa. Kummallakin elämä on vaiheessa, täynnä uskon puutetta, pelkoa, väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta. Kumpikin arvostaa elämäänsä sellaisena, missä on mahdollisuus tehdä niitä asioita mistä saa hyvän olon. Samalla kuitenkin koettiin, että sen saavuttaminen on niin työn ja tuskan takana, ja matkaan tarttuu ihmisiä jotka eivät siihen kuulu, jotka vaan tekevät meistä entistä epävarmempia luotsaamaan siihen suuntaan mihin pitäisi.

Mä kuitenkin uskalsin tehdä sen, mistä olen lapsena jo haaveillut. Ei parhain vaihtoehto taas perheen ja talouden kannalta, mutta uskottava se on ,että elämä kantaa ja jos mä vaan uskallan... kaikki ovet on avattavissa. 

Ah,aito mökkijuhannus!

Hassua, miten vahvasti tietyt jutut kuuluu juhannukseen vuosi vuoden jälkeen. Käydään kaupassa ostamassa kilokaupalla grillattavaa ja kassikaupalla juotavaa. Voivotellaan, että miksi ihmeessä juhannuksena sataa lunta ja on kylmä vaikka niin on ollut aina. Kuunnellaan radiosta mainoksia, joissa muistutetaan kännikäen pitämisestä maalla kaukana veneestä, auton avaimista ja kirveestä. Lyödään vetoa, kuinka monta tyyppiä hukkuu taas ja kuinka moni ajaa tieltä ulos. Rakennetaan hartaasti juhannuskokkoa, rämmitään mettässä ja kaadetaan koivu josta tehdään puskia joilla hakataan sitten veret ja pahat henget pihalle.  Tytöt rämpii ojissa varpaat paljaana ettimässä kukkia ja kurkkivat kaivoon toivoen löytävänsä ikuisen rakkauden. Miehet ottavat miestä väkevämpää, heiluttelevat kirvestä tai vapaa ylpeänä kavereiden kesken ja hoilataan Popedaa ja muita ikivihreiden bändien kesäbiisejä suurella hartaudella. Heitetään sytytysnestettä oksakasaan ja naureskellaan, että toivottavasti tontti ei pala. Joku seisoo veneessä pallit paljaana hoilaten Olen suomalainen, toisessa kädessä luonnollisesti Suomi viina.

Joillakin se juhannus päättyy veteen, pusikkoon, väärään sänkyyn, sairaalaan tai putkaan. Ne jotka heräävät aamulla omasta sängystään sielun ja ruumiin voimissa, tarkistavat facebookista että onhan kaveritkin elossa ja kenellä on on pahimmat kännitoilailut takanaan. Huokaistaan että kaikki on hyvin ja kesä voi alkaa!

Meidän juhannukseen kuuluu luonnollisesti lavatanssit, muuten ihan kivaa rauhallista elämää vietellään, emme harjoita yllämainittuja asioita, ainakaan enää;). Pukeudutaan mekkoihin saunan raikkaana, sipastaan vähän ripsaria ja  tukka ojennuksessa lähdetään sipsuttelemaan viiden kilsan päähän tavatanssipaikalle. Matkalla otetaan vähän pohjia ja huokaillaan kuinka maalla on mukavaa ja pellot kauniita! Vilkutellaan ohikulkeville autoille ja salaa toivotaan että vois liftata tuon pikkumatkan, kun se kassi painaa sen verran paljon.

Päästään paikalle ja ihmetellään keskellä  autiota tanssipaikkaa, että missä on ihmiset ja musiikki. Katotaan googlesta että mikä on kun vuodesta toiseen ollut perinne loistaa poissaolollaan. Ärtymys kasvaa että turhaan käveltiin viis kilsaa, ja korkataan uudet juomat kun samalla mietitään plan B:tä. Tässä vaiheessa on jo toki päivitelty facebookkiin että kuinka reippaillaan tanssimaan mekot liehuen ja sitten tyrkätään kuva tyhjästä tanssilavasta josta tykkää ensimmäisenä miehet jotka ovat jääneet mökille saunomaan ja valvomaan pienokaisten unta. Todellakin vahingoniloisena, sen suorastaan aisti, että siellä naurettiin kahdelle blondille jtoka eivät voineet etukäteen tarkistaa että onko niitä tansseja vai ei. Mutta niin on aina ennekin ne bileet ollut. Eiks se riitä tiedoksi siinä vaiheessa kun lähtöä tehdään?

Mutta ei hätää, usko Fiskarssin juhannus yöelämään oli kova joten sipsuteltiin sitten kylille tarkastamaan tilannetta. Ehkäpä paikalliset olivat siirtäneet juhlat lähemmäs keskustaa, ehkä siellä olisi jotain muuta toimintaa, ylipäätään ihmisiä.

Vaan ei. Kylän keskusta huutaa tyhjyyttään, pari japanilaista turistia nuolee jäätelötuutteja hartaasti silmät kii. Herätämme hämmennystä varmasti näissä turisteissa, kun selät vääränä, tölkit kädessä sipsutamme hiekkatiellä korkkarit jalassa kovaan ääneet silmiä pyöritellen, että ei voi olla todellista että kylä on aivan kuollut. Eikun hei, jostain kuuluu jotain mölyä, musiikintapaista ääntä, nokka kohti sinne, hahaa; elämää löytyy sittenkin.

Yksi paikallinen kahvila-baari on auki. No kiva, siellä ei varmaan hyväksytä omia juomia ja itsepalvelua jotenka, hei, levitetään joen toiselle puolelle viltti, ja jäädään tähän nauttii ilmaisesta musasta ja omista juomista. Ollaan niinkuin mukana, vaikkei ollakkaan. Ohjelmanumerona tanssin sijaan näppärät tupakalle ulos tulevat ihmiset, muutama ehkä ottaa horjuvia askelia seisoessaan, hätätapauksessa siis nähdään tanssivia ihmisiä jos oikein kuvitellaan.

Siinä nurtsalla urhoollisesti viinilasit kourassa istutaan ja hytistään 10 asteen armoilla hampaat kalisten, että ompa kivaa viettää juhannusta! Skoolataan ja ollaan sen näköisiä että meillä on ihan huippukivat jamit meneillään. Mitä yksistä paleltuneita varpaita ja sinisistä huulista...

Mutta kivaa oli. Pysyttiin hengissä ja herättiin ihan omista sängyistä aamulla!