Tää kesä on ollut itse asiassa toinen jolloin en oo lomaillut, tai on lomailtu muutamana päivänä viikossa. Lomailuun ei ole varaa, mutta kiitollisuutta oon saanut kokea siitä, että mun työtä voi tedhä vaikka mökillä. Mökiltä on myös työpaikalle lyhyt matka, joten ollaan voitu hyvin lomailla samalla koko poppoo, skiditkin kun on heinäkuun päiväkodista lomilla.

Oon tähän kesään herännyt jotenkin tosi myöhään. Aikaisemmin oman firman aikataulut on ollut sellaisia, että heinäkuussa on jo saanut miettiä joulua. Absurdia suorastaan. Tää vuosi ei ole kuin koitettu olla hengissä ja pystyssä, kun viime vuonna alkoi tuntumaan että kaatuu jos yrittää liian kauas katsella. Hyvin tää on näinkin mennyt. Toki toimeliaalle ihmiselle on ollut tuskaista vaan samaa ratasta pyörittää, uuteen ja innovatiivisuuteen kun ei rahkeet riitä. Ihan siksikin, että projekteja on ollut niin paljon, ettei yksittäisen asian pohtimiseen oo ollut juurikaan aikaa.

Siitä mä olenkin päässyt pohdintaan, että pitäisikö enemmän keskittyy yhteen asiaan ja saattaa se kunnialla eteenpäin? Kärsiikö jos käy soveltaa vähän siellä täällä koko ajan?

Mä en tiedä. Levoton sielu kun olen, mulla on aina tuhat projektia. Innostun tähdenlentoakin nopeammin mutta hautaan yhtä nopeasti asiat jotka ei toimikkaan. Välillä se turhauttaa kun se antaa kuvan, että mä en osaa tehdä mitään, koska mikään ei mene eteenpäin vaan jää roikkumaan aina. Ehkä en oo löytänyt sitä juttua siitä huolimatta että koen sen omaksi jutuksi?

Toisaalta, onko se oikeasti vaan hyvä juttu, että ei ainakaan jää paikoilleen ja odota kuuta taivaalta? Voi ainakin todeta koittaneensa. Yrittäneensä kaiken?

Mä oon tän kesän aikana yrittänyt pysähtyy ja miettiä, mikä on mun juttu ja mitä mä haluan. Oon lukenut ja seuraillut kollegoita todella paljon, ja miettinyt mistä löytää se oma draivi onnistumiseen. Hirveen paljon muuten maailmalla on ihmisiä, joita ihaillen seuraan; uskomatonta työtä vuosien ajan, edistymistä ja pettymyksistä huolimatta tahtoa mennä eteenpäin. On kyse sitten mistä vaan mitä myy. Se onkin muuten hassua, mihin olen  tässäkin asiassa viime aikoina törmännyt. Mitä ihminen myy? Tai lähinnä näin; mitä ihminen saisi myydä -ilman että' se koitetaan tyrmää kuspääks ja rahojen viejäks?

Facebook, on oiva paikka ns.kasvottomasti huudella mielipiteitään. Tuntuu, että kaikki muu yrittäminen on turhaa paitsi se mitä itse huutelijana tekee. Ei rahaa voi muka tulla myymällä laihdutukseen soveltuvia tuotteita, meikkejä, purkkeja ja kestovaippoja. Tsiisus, meeppä tyttö oikeisiin töihin myymään oikeita tuotteita" - on lause johon törmää aika usein. Miten Stocmannin hajuvesimyyjä eroaa kotiäidistä joka esittelee naistenillassa hajuvesiä? Kerro mulle se.

Toisin sanoen, kuka sanoo että kaikki Prismassa ja Cittarissa myytävät tuotteet on sellaisia, joita on oikeus myydä? Siksi että suuri keskusliike ostaa ne pilkkahintaan ja myy kalliilla voitolla ne eteenpäin kuluttajalle? Jos joku virkkaa peiton ja pyytää siitä satasen, niin ei, ihan turhake. Menis virkkaa peittojaan oikeisiin töihin, sitten sen voi ostaa kun se on Prisman hyllyssä. Paitsi se on kiinalainen versio joka maksaa 100 kertaa vähemmän..

Monelle verkostomarkkinointi/ kotimyynti tuntuu olevan kiroustakin pahempi asia, mutta todellisuudessa harva oikeasti tietää mitä se on oikeasti. Moni tekee sitä ihan normaalissa elämässään ihan ilmaiseksi huomaamattaan, josta todellakin hyötyy firma silloin. Kukaan ei ymmärrä, että eettisen säännökset noudattava firma tarjoaa monelle lisätuloja, ehkäpä jopa ihan uran. Se on vaan yksi tapa myydä tuotteita. Vai, onko ainoastaan tuote kelvollinen kaappiisi jos sen saat vain hypermarketista? Jos sen saa vaan kotikutsuilta tai tapahtumista, sen täytyy olla ylihinnoiteltu ja kelvoton tuote. Ja vaikka jälleenmyisi ihan kulutustuotteita, niin ei. Ai kauhee, mitä järkeä on myydä lastenvaatteita, huutaa 60-vuotias lapseton mies. Siinäpä yritä hymyissäsuin vaan jatkaa.

Osa tälläisistä puljuista antaa jokaisen yrittää ilman rahallista panostusta, tai muita pakollisia meriittejä kuukausitasolla. Ei varastoa, ei kuluja liiketilasta. Teet työtä silloin kun haluat, ja silloin tulee rahaa. Monelle harrastus, lisätuloja, ilmaisia tuotteita. Uusia ystäviä, oppimista myymisen maailmassa, rohkeutta ja uskoa itseensä. Kyllä, niitä matkojakin tehdään ja ihan oikeasti. Autobonukset, kyllä, ihan oikeita autoja ihan inhimillisillä jutuilla. Tai mitä tahansa myyt, tärkein kriteeri on se,että sä teet oman elannon eteen töitä.

Se joka lupaa että sohvalla maaten tulee rahaa, niin joo; silloin sä otat yhteyttä sossun luukulle. Mikään työ ei ole että rahaa tulee tekemättä kuin viisi minuuttia päivässä töitä. Tähän pätee se sama kuin että viis minuuttia jotain sähkövyötä kun katsot kauniita & rohkeita -kilot karisee ja elämä hymyilee. Pah pah pah.

On surullista todistaa tätä ajattelutapaa, viimeksi viikkoa sitten yrittäessäni pienyrittäjille järjestää omaa tapahtumaa kylällä, sain sellaisen ryöpyn paskaa niskaani, milloin haukuttiin tuotteet, piilomainostajaksi ja samalla tietty johdan ihmisiä harhaan uskottelemalla että joillain kupeilla ja meikeillä voi saada itselleen rahaa, tai että niitä voi asiakas käyttää. Vielä törkeempää; mä yritän järjestää kylän asukkaille kivaa päivää missä viettää aikaansa, tutustua kylän palveluihin ja antaa mahdollisuuden kanssayrittäjille. Ai saakeli, tästä palkkiona sietäisin helvettiin joutua, sen verran kirpaisevia oli kommentit  jotka ideani kirvoitti. Mikä parasta, toiselta yrittäjältä jolla on kokemusta 35vuoden ajalta.

Maailmassa on paljon myyjiä, jotka myy tuotteitaan samalla tavalla kuin verkostomarkkina/kotimyynti-yritykset, mutta niihin ei kiinnitetä juurikaan mitään huomiota, 14vuotta mä sain olla ihan rauhassa myyjänä isossa kaupassa, milloin myin hologrammiremmejä joiden avulla ihmiset luulivat tulevansa 60-vuotiaina balettitanssijoiksi.. Vielä surullisempaa on, että  ihmisillä tuntuu olevan nykyään hirveä kynnys ostaa ystävältä yhtään mitään -hups, sehän voi vaikka menestyä sun rahoilla.;)

Todennäköisesti ei. Se saa ostettua sillä perheelleen ruoat ja jatkaa unelmansa toteuttamista.  Kyl sullekkin varmaan kelpais?