Mä olen siitä levoton ihminen, että musta on kamalan kiva koko ajan olla joka paikassa, touhuta,keksiä uutta, luoda, mennä ja tulla. Mä en oo ikinä osannut olla paikoillani, joten elämä on aika suorittamista ollut aina. Mä olen tykännyt elämästäni, että siinä on sisältöä -on se sitten vaikkapa töitä, mutta nyt kesän alussa olen alkanut huomaamaan, ettei taas siitä ympyrästä mihkään päästäkkään.

Liian monta asiaa, levoton elämä. Kaoottisuus ympärillä ajaa yrittää koko ajan enemmän ja pettymykset korreloituu kaoottisuuden kanssa potenssiin sata. Ei ole helppoa tehdä töitä tällä hetkellä, tässä ympäristössä, maailmassa. Koen tämän tilanteen olevan haaste, josta selvitään -ei ole katsos muutakaan vaihtoehtoa. Ajattelumalli -väärä?

Kaikki tää heräs torstaina pyörimään jo ennestään täyteen ajatusvirtaan. Harvoin näen unta jonka muistan seuraavana aamuna. 

" Unessa istuin ystävieni kanssa, ja mietin että kuinka ihanaa on olla 32 vuotias. Joku niistä ihmisistä sanoi; -miten niin olet 32 vuotta, 47 vuottahan sä olet jo. 

Unessa katsoin peiliin, näin vanhentuneet kasvot ja mietin; Mihin on se 15vuotta mennyt, miksi mä en siitä muista mitään, miksi mulle ei ole jäänyt käteen mitään?"

Jotenkin tämä herätti siihen, että onko pakko olla koko ajan menossa, tuhlaa elämänsä yksinkertaisesti seinään päätänsä lyömällä, uskkomalla katteettomiin lupauksiin, elää epävarmuudessa, murehtia jne. Jos multa kysytään, mitä tein keväällä -saat 10minuutin hiljaisuuden, hämmentyneen purskahduksen ja totean kai, en mä muista, töitä kai.

Tästä sisuuntuneena otin vapaan viikonlopun mökillä. Kalastin, grillasin, puuhasin puutarhassa. En siis pysynyt paikoillani juuri lainkaan, paitsi ongella. Ja voin sanoa, että oli helvetin vaikeeta istua siinä laiturilla ja olla paikoillaan. Karkoitin varmaan järven kalat pulisemalla levottomasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, se siitä rauhottumisesta..

Mutta silti toivon, etten herää 15vuoden kuluttua kuten unessa. 

Eli kesän projekti on opettaa ittensä pysähtymään. Nauttimaan pienistä asioista ja olla murehtimasta menneestä tai tulevasta.

Aijoo, tässä oli mun "täl mää pärjään puol vuot"-sinttini, jonka sain kuudennella kerralla ylös, kun maltoin;)

Aikamoinen pirulainen se oli, aika monta matoa jouduin laittaa koukkuun, että sietokykäkin päästiin harjoittelee;)