Jännä, miten sitä kirjoittaa monesti kun on vaan valituksen aihetta, pyörii ympyrää tai ihan vaan ei taas elämä maistu. Harvinaisia nää päivät jolloin tuntuu, että taas maailma on valloitusta vaille ja mä teen sen! Hassua, miten helposti lähtee siihen negapaskaan pyörimään ja pitää siitä jöötiä mutta sitten positiiviset hetket taas tuppaa hautautuu johonkin...syvälle. ja niistä ollaan ihan hipihiljaa...

Mä olen pitkästä aikaa ottanut yhden työprojektin alle ja saanut innostusta siihen. Syksyä silmällä pitäen, joudun tekemään päätöksiä ja herättelemään varuiksi asioita uudelleen henkiin ja samalla pitää olemassa olevista huolta että ne toimisi myöhemminkin. Syksy on täysin auki mutta siitä huolimatta mä tunnen että tästä syksystä tulee hyvä, meni miten meni. Kummasti iloa on saanut myös toisen työpojektini kollegan edistyminen omalla sarallaan, asiat menevät isolla pyörällä eteenpäin ja eihän siitä voi olla kuin vaan iloinen ja ylpeä. 

Työt on ollut asia joka on paljon tuottanut murhetta. Pikkuhiljaa sen alle on lyyhistynyt ja tuntunut että happi loppuu. Kun ei ole säännöllistä palkkapäivää, työaikaa tai mitään palkallisen "iloja" ja maailma makaa velkakuopassaan, on tullut lähinnä märisteltyä koko vuosi vaan sitä, että kuinka yrittäminen on perseestä. Onhan se, jos ei tee mitään. Ja vaikka tekisi, niin välillä se ei tuota mitään. Oman haasteensa tuo toki perhe, koti ja välillä tuntuu että pakan pyörittäminen on ollut sellaista vatkausta, että heikkohermoisempaa olisi kauhistuttanut. Varsinkin lopputuloksen näkeminen koska yllätys, se lopputulos ei ole ollut kovin kaunista katseltavaa. Itsestä huolehtiminen on ollut varsin vähäistä, mutta tänään päätin että välillä pitää hoitaa itseään oikein ajan kanssa, siitäpä sitten menin pihalle lukemaan kirjaa ja nauttimaan auringosta (ja riitelevistä naapurin appivanhemmista...).

Mutta eniikeis,  on tää työ tuonut paljon hyvääkin, ja tällä hetkellä hykertelen taas mielissäni ja nään kaiken taas ruusunpunaisten lasien läpi. Kiva fiilis ku naurinkokin paistaa ja tässä pihalla töitä tehdessä tuntuu, että on tää niiiiiiiin mun juttu, siitä huolimatta että on päiviä jolloin naama on hangon keksin sijaan norsun ****lla.

Kuva vuodelta 2008 häämatkalta. Olen todistetusti ollut iloinen;)